Jokaisella meillä on elämä elettävänämme, miksi siten ei voisi ajatella systemaattisesti sitä, miten elämme. Elämän muotoilu lähestyy asiaa muotoilun keinoin.
Monet nuoret ovat huolissaan tulevaisuudesta ja paikastaan työelämässä; eivät vähiten muotoilun opiskelijat, jotka tiedostavat muotoilun työkentän jatkuvan muutoksen suhteessa oman muotoilun pääaineen tarjoamiin työllisyysnäkymiin. Opiskelijat voivat kokea opiskelunsa korkeakoulussa enemmän vieraannuttavana ja stressaavana kuin mahdollisuutena henkilökohtaiseen kehittymiseen. Paniikki saattaa kasvaa opintojen loppuvaiheessa, kun uran mahdollisia vaihtoehtoja aletaan enemmän pohtia.
Niillä opiskelijoilla, jolla merkityksellisyyden tunne on hukassa, on enemmän vaikeuksia ammatti-identiteetin luomisessa ja siksi enemmän ahdistuksen ja masennuksen oireita (Côté 2019). Muotoilun opiskelijoilla on kuitenkin hallinnassa tulevaisuuden suunnitteluun tarkoitettuja muotoiluajattelun ”työkaluja” ja ennen kaikkea muotoiluasenne, joka mahdollistaa sen, että heistä tulee oman elämänsä luojia tai muotoilijoita (Burnett & Evans 2016; Birsel 2015), tai kuten Giddens (1991) sanoo, ”omien muistelmiensa arkkitehteja”. Opiskelija voi lähestyä omaa tulevaisuuttaan kuten muotoilutehtävää: tekemisen kautta tuottaa ja tehdä näkyväksi vaihtoehtoisia konsepteja.
Identiteetin rakentaminen ja oman tulevaisuuden suunnittelu ovat nykyään jatkuva elämän mittainen projekti; kaikki me elämme suuntautuneena tulevaisuuteen.
Identiteetin epävarmuus ja tulevaisuuden näköalojen sumeus saattavat kuitenkin ahdistaa: mikä on paikkani maailmassa? Eritysesti nuorelle – esimerkiksi lukiolaiselle tai korkeakouluopiskelijalle – oma tulevaisuus usein näyttäytyy hahmottomana ja siten pelottavana. Elämän isot päätökset, kuten opiskelupaikan ja -alan valinnat tehdään usein tiedostamattomien prosessien ja kriteerien ja kenties epäselvien odotusten pohjalta. Pseudovalintoihin ei sitouduta – emme uskalla lukita vaihtoehtojamme. Selkiintymätön identiteetti on jo psyykkisen hyvinvoinnin kannalta haitallinen asia (Mannerström 2019). Seurauksena on turhautumista, epäonnistumisia, tarpeettomia opiskelujen keskeytymisiä tai jopa alanvaihtoja, sarjaopiskelua. Oma ala – ammatti-identiteetti – löytyy vasta vuosien eri alojen opiskelujen jälkeen.
Opiskelija voi lähestyä kysymystä opintojen aikaisista valinnoista ja omasta tulevasta urasta eri tavoin. Yksi menee sinne, minne kaveritkin. Toinen kulkee opintoputkessa ajattelematta opintojen jäkeistä aikaa. Kolmas ajelehtii sattuman vietävänä, neljäs antaa tuupata itseään suvun perinteiden suuntaan. Viidennellä – visiönäärillä – on selvä visio siitä, mihin opinnoillaan tähtää. (Lampikoski 2010.)
Yhteiskunnan tavoitteena (Sipilän hallitusohjelma 2015) on saada nuoret aloittamaan korkeakoulu- ja yliopisto-opinnot aikaisemmin ja myös löytämään paikkansa työelämästä nuorempina. Tämän edellytyksenä on se, että nuoret hakeutuvat opiskelemaan heti lukion jälkeen ja sitoutuvat ”omaan alaansa”. Opiskelun aikaiset kokeilut työelämäprojekteissa auttavat nuorta kiinnittymään mielekkääseen työtehtävään jo opintojen valmistumisen loppuvaiheessa.
Uraohjaus ei välttämättä valmista nuoria nykyiseen työelämään.
Mitchell ym. 1999
Vallitseva ”rationaalinen” ja lineaarinen, tiettyyn ennakolta sovittuun päämäärään tähtäävä ajattelu ja positivistiset uraohjausteoriat eivät toimi parhaiten tulevaisuudessa, jossa työelämä muuttuu ja pysyviä ammatti-identiteettejä on yhä vähemmän. Tämä kausaalinen ura-ajattelu vaatisi sitä, että esimerkiksi lukiolainen hahmottaisi jo 16-vuotiaana tulevan ammattinsa, jota kohti hän voi pyrkiä ja tehdä valintoja saavuttaakseen päämääränsä.
Miten auttaa nuorta tiedostamaan omia vahvuuksiaan ja kiinnostuksiaan ja rakentamaan niihin pohjautuen positiivisia ammatillisia tulevaisuudennäkymiä, visioita ja suuntaviivoja hänelle merkityksellisestä elämästä ja työstä? Miten auttaa nuorta tarkastelemaan kriittisesti lähiympäristön, kulttuurin ja yhteiskunnan häneen kohdistamia oletuksia?
Konstruktiivinen uraohjaus
Savickasin ja hänen kumppaniensa (2009) kehittämä Life design -ohjausmalli on nykyään ohjausalan keskeisiä malleja ja vakiinnuttanut asemansa myös Suomessa. Malli kritisoi viime vuosituhannen positivistisia ohjausmalleja. (Liinamo 2020.) Life design on konstruktiivinen ja narratiivinen lähestymistapa, jonka mukaan yksilö muokkaa elämäänsä tarinoiden kautta omien tavoitteidensa mukaiseksi. Kyse on ammatinvalintaa laajemmasta kysymyksestä: kuka minä olen, mitä minä aion tehdä elämälläni? Uraohjauksen pitäisi keskittyä elämän kokonaisuuteen, ei pelkkään ammatin valintaan tai urakehityksen edistämiseen (Savickas ym. 2009). Life design -ajattelussa ohjauksen tarve nousee siitä, että nuori ei pysty yhdistämään nykyistä tilannettaan ja uratarinaansa (Højdal 2019). Ohjaus pyrkii tukemaan nuorta hänen rakentaessaan sellaista uratarinaa, joka sopii hänen nykyiseen tilanteeseensa ja kehittymään ihmiseksi, joka hän haluaa olla.
Liinamo (2020, 2) kritisoi Life design -ohjausmallia uusliberalismin sisäistämisestä. Malli ”pyrkii tuomaan ohjaukseen emansipaation mahdollisuuden, mutta samaan aikaan ohjauksen keskeinen tavoite on tukea yksilöä sopeutumaan”. Näin ollen malli sisältää ristiriitaisen oletuksen. Sen pyrkimys kontekstuaalisuuteen näyttäytyy vain yksilön lähiympäristönä eikä laajempana kulttuurisena tai yhteiskunnallisena ympäristönä (Liinamo 2020).
Life design -uraohjaus perustuu yksilön itse tuottamiin narratiiveihin, tarinoihin, joissa minuus ymmärretään jatkuvasti muovautuvana kokonaisuutena. Tarinat kerrotaan suullisesti tai kirjoittamalla. Kirjallinen työskentelytapa ei hyödynnä taiteen tai muotoilun visuaalisia tai muita luovia käsillä tekemiseen perustuvia menetelmiä.
Elämän muotoilu
Elämän muotoilu tarjoaa kriittisen ja konstruktiivisen, taiteen ja muotoilun menetelmiä hyödyntävän lähestymistavan oman elämän, opiskelun ja työuran positiivisten vaihtoehtoisten visioiden hahmottamiseen, visiointiin ja vuorovaikutukseen. Malli kehittää Savickasin ja kumppanien (2009) Life design -ohjausmallin konstruktiivista lähestymistä tuomalla siihen visuaalista tekemistä ja kriittistä toimivuutta vahvistavan linjauksen – muotoiluasenteen.
Elämän muotoilun lähestymistapa on konstruktiivinen: visiot rakennetaan nuoren omien vahvuuksien pohjalta. Visioissa eri tulevaisuudet näyttävät aivan mahdollisilta, toteutuivatpa ne noin tai näin. Visiot mahdollistavat sitoutumisen tiettyyn valittuun vaihtoehtoon, koska käytyään lävitse variaatioita nuorelle on syntynyt tunne valinnan oikeellisuudesta. Samalla nämä jatkuvasti ylläpidettävät, rinnakkaiset tai vaihtoehtoiset visiot, mallit ja prototyypit antavat nuorelle työkaluja päämäärätietoiseen etenemiseen tai luovaan reagoimiseen, improvisointiin, kun onnekas sattuma (serendipity) tuo eteen yllättäviä mahdollisuuksia tai uusia avauksia. Suunnitelmasta kiinni pitäminen (läpi harmaan kiven) ei ole tärkeää. Sattuma nähdään suunniteltuna avautuvana mahdollisuutena (katso Mitchell ym. 1999), johon reagoimista ja hyödyntämistä Elämän muotoilu -työskentely vahvistaa. Tärkeää on myös tunnistaa oma osaamisensa ja omat vaikuttimensa tapahtumien ja valintojen pyörteissä.
Kuva 1. Elämän muotoilun prosessi (Kuva: Ilkka Kettunen)
Ennustamattomat sosiaaliset tekijät ja tapahtumat vaikuttavat merkittävästi nuoren elämään, opintoihin ja uraan. Sitoutuminen jatkuvaan oppimiseen ja uteliaisuus uusiin oppimismahdollisuuksiin edistää uran hallintaa (Krumboltz & Lewin 2004). Joustavien ja optimististen visioiden muotoilu ja näkyväksi tekeminen maksimoi yllättävien tapahtuminen hyödyn.
Visiot antavat työvälineen keskusteluun uravaihtoehdoista kavereiden, vanhempien ja ammattilaisten kanssa. Vertaisvisioiden kuuleminen ja yhteinen reflektointi ovat hyödyllisiä (Koskela ym. 2020). Visiot tekevät pohdinnasta eksplisiittistä. Visuaaliset tai kolmiulotteiset muotoilulähtöiset – ei pelkästään kirjalliseen esitykseen perustuvat – menetelmät auttavat nuorta merkityksellistämään (sensemaking) oman tilanteensa ja luomaan omaperäisiä, itsenäisiä tulevaisuudenkuvia.
Elämän muotoilu pyrkii tiedostamaan niitä kulttuurillisia ja yhteiskunnallisia rakenteita, joita voi olla vaikea hahmottaa, ja täten tukemaan nuoren kriittistä toimijuutta ”antamalla välineitä eriarvoistavien käytäntöjen ja merkitysten tunnistamiseen” (Liinamo 2020, 63). Työskentely muotoilumenetelmillä lisää itsetuntemusta ja auttaa tunnistamaan osaamistaan ja samalla erottamaan omat tavoitteet muiden toiveista. Kriittisen ajattelun tulee kohdistua myös oman ajattelun ja toimimisen taustalla oleviin oletuksiin työstä, kuluttamisesta ja hyvästä elämästä. Haluaako nuori sopeutua vai haastaa oman aikansa ilmiöitä? Muotoilullisten menetelmien avulla nuori voi mielessään kuvitella ja visioida vaihtoehtoisia maailmoja ja uudenlaisia elämäntyylejä.
Muotoilumenetelmiä mielikuvitteluun
Elämän muotoilun konkreettinen muoto voi olla ohjaussessio, opintojakso (ks. myös Standford, Aalto yliopisto), lyhytkurssi, virtuaalinen MOOC, peli tai työkirja. Parhaimmillaan se olisi työmenetelmäpakki, jota opettajat ja opinto-ohjaajat voivat hyödyntää sekä nuoret käyttää ja soveltaa itsenäisesti. Alla muutamia mahdollisia muotoilun käyttämiä menetelmiä sovellettuina:
- Omakuva on piirros, valokuva tai kollaasi, joka kuvaa nuorta sellaisena kuin hän itsensä näkee tai haluaisi nähtävän.
- Paperinukke kuvaa pukeutumisen ja kuluttamisen valintoja.
- Autobiografia on valokuvista, piirroksista, kartoista tms. koostuva tarina siitä, miten nuoresta tuli se, mikä hän on nyt ja mitä hän on tehnyt ja harrastanut elämänsä aikana.
- Tunnetaulu on kollaasi siitä, miten nuori näkee elämänsä 10 – 15 vuoden kuluttua. Tauluja voi olla useita: tunnetta, ihmisiä ja elinpiiriä ja ympäristöä kuvaavia.
- Elinpiirikartta hahmottaa nuoren läheisimmät vaikuttajat ja instituutiot.
- Aivoriihi piirtäen.
- Morfologinen analyysi valintakiekon muodossa (ks. esim. Kettunen 2000).
- 100 – 20 – 3 – 1 – ideoiden luomisen ja karsimisen prosessi (Kettunen 2000).
- Valintataulukko vaihtoehtoisten ratkaisujen arviointiin (Pugh 1991).
- Mallinrakennus: kolmiulotteisen mallin askartelu annetusta ongelmasta (ks. Sørensen & Evers 2015).
- Identiteettiportfolio kerää ja esittelee nuoren tekemiä projekteja ja harrastuksia ja visioi tulevaisuuden projekteja ja työn tekemisen aihepiirejä.
Muotoilun käyttämiä mielikuvittelun, ideoinnin, ratkaisuehdotusten – konseptien – kehittämisen ja valinnan menetelmiä löytyy helposti kymmeniä. Muotoilun opiskelijat ovat harjaantuneet käyttämään niitä itsenäisesti tai ryhmätyönä, jolloin psykologisesti turvallisen ympäristön vaatimus nousee esille: ideoita pitää pystyä esittämään ilman pelkoa naurunalaiseksi joutumisesta. Olennaista työskentelylle on, että menetelmät auttavat nuorta erottamaan omat toiveensa muiden toiveista. Elämän muotoilu ei ole vain kokoelma menetelmiä vaan muotoilullinen asenne, joka on opittavissa (Boland & Colloby 2004; Sørensen 2019).
Muotoilijan ammatillinen identiteetti on omaan historiaan perustuva käsitys itsestä ammatillisena toimijana. Siihen liittyy käsitys itsestä suhteessa ammattiin ja työhön. Muotoilija ja muotoilun opiskelija rakentavat ammatti-identiteettiään harjoittamalla ja opiskelemalla muotoilun alan taitoja ja totuttuja käytäntöjä. Identiteettiä rakennetaan ja tuodaan esille tuotekehitysprosessin ajan piirtämällä, kertomalla metatarinaa tapahtumista, kyseenalaistamalla toimeksiantoa, rakentamalla työn tekemisen ympäristöä ja valmistelemalla esityksiä suunniteltavasta tuotteesta (Kettunen 2013). Identiteettiä rakennetaan siis joka työpäivä tekemisen kautta. Elämän muotoilu hyödyntää tietoisesti muotoilijamaista osaamista oman elämän ja tulevaisuuden kriittisessä ajattelussa ja suunnittelussa.
Elämän muotoilu rakentaa nuoren tulevaisuudensuunnitelmia ja työuraa hänen omista lähtökohdistaan ja vahvuuksistaan, eikä niinkään ylhäältä annetuista vaihtoehdoista ja vanhentuvista ammatillisista rakenteista lähtien. Menetelmän avulla nuoren on helpompi ottaa vastaan vaikeita itsensä kehittämisen tehtäviä vastaan: aktiivisesti tutkia, haastaa ja kehittää omia (ja lähipiirin) uskomuksia ja omaa potentiaaliaan, ottaa aloitteen omasta henkilökohtaisesta kehittymisestä ja tulla ”omien muistelmiensa arkkitehdiksi” (Giddens 1991).
Ajelehtimisen sijasta nuoret valmistuvat työelämään päämäärätietoisemmin ja valmistuvat aikaisemmin varustettuina monialaisella identiteettiportfoliolla (Côté 1996), joka antaa yksilölle paremmat mahdollisuudet liikkua ammatillisesti tulevaisuuden maailmassa.
Ilkka Kettunen
————————————————–
Tämä artikkeli on julkaistu aikaisemmin Ari Känkäsen toimittamassa kirjassa Muotoiluala murroksessa.
Viittausohje: Kettunen, I. 2020. Elämän muotoilu. Teoksessa A. Känkänen (toim.) Muotoiluala murroksessa; näkökulmia muotoiluosaamiseen ja muotoilualan koulutukseen. LAB-ammattikorkeakoulun julkaisusarja, LAB-ammattikorkeakoulu, 2020. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-827-350-2
LÄHTEET
Birsel, A. 2015. Design the Life You Love: A step-by-step guide to building a meaningful future. Berkeley: Ten Speed Press.
Boland, R. & Colloby, F. 2004. Design matters for management. Teoksessa: R. Boland & F. Colloby (toim.) Managing as designing. Standford: Standford University Press. 3-18.
Burnett, B. & Evans, D. 2016. Designing Your Life: How to build a well-lived joyful life. Unabridged. [New York, New York] : [Westminster, Md.]: Penguin Random House.
Côté, J. E. 1996. Sociological perspectives on identity formation: the culture-identity link and identity capital. Journal of Adolescence. Vol. 19, 417-428.
Côté, J. E. 2019. Youth development in identity societies: Paradoxes of purpose. New York: Routledge.
Giddens, A. 1991. Modernity and self-identity: self and society in the late modern age. Standford: Standford University Press.
Højdal, L. 2019. Career counselling: Themes and methods. [Kustannuspaikka tuntematon]: [kustantaja tuntematon].
Kettunen, I. 2000. Muodon palapeli. Helsinki: WSOY.
Kettunen, I. 2013. Mielekkyyden muotoilu: autoetnografia tuotekehityksen alkuvaiheista. Kuusamo: Aatepaja.
Koskela, S., Hänninen, P., Mäkinen, S. & Sesay, A. 2020. Uratarinat ohjauksen tukena. Elinikäisen ohjauksen verkkolehti. [Viitattu 27.11.2020]. Saatavissa: https://verkkolehdet.jamk.fi/elo/2020/08/17/uratarinat-ohjauksen-tukena/
Krumboltz, J & Lewin, A. S. 2005. Luck is no accident: making the most happenstance in your life and career. Oakland, CA: Impact Publishers.
Lampikoski, T. 2010. Tradenomin uraopas. Teoksessa: Haaga-Helian julkaisusarja. Helsinki: Haaga-Helia. Puheenvuoroja 5/2010.
Liinamo, S. 2020. Life design –ohjausmalli uusliberalismin kontekstissa. Pro gradu –tutkielma. Jyväskylän yliopisto, ohjausalan maisteriohjelma. Saatavissa: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/69719
Mannerström, R. 2019. Uncertain future plans – Personal identity among Finnish youth and its links with well-being, digital engagement and socio-economic circumstances. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä. JYU Dissertations 68. Saatavissa: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/63425
Mitchell, K. E., Levin, A. S. & Krumboltz, J. D. 1999. Planned happenstance: constructing unexpected career opportunities. Journal of counseling and development. Vol. 77(2), 115–124.
Pugh, S. 1991. Total design: integrated methods for successful product engineering. Workingham: Allison-Wesley.
Savickas M., Nota, L., Rossier, J., Dauwalder J., Duarte M., Guichard, J., Soresi, S., Esbroeck, R. & Vianen A. 2009. Life designing: A paradigm for career construction in the 21st century. Journal of Vocational Behavior. Vol. 74, 239-250.
Sørensen, K. B. & Evers, W. 2015. The role of doing and making models with materials: Outlining “designerly & human-centered entrepreneurship”. Teoksessa: Tangible Means: Experiential Knowledge Through Materials : EKSIG 2015 – International Conference of the Design Research Society Special Interest Group on Experiential Knowledge, Conference Proceedings. 185-199.
Sørensen, K. B. 2019. Journalism students prototyping a brighter future. Around the campfire: resilience and intelligence. Rovaniemi, Finland. May 27 – June 1 2019. Rovaniemi: University of Lappland. Cumulus Conference Proceedings, part 5. 456-479.