Leena Muotio
FT, yliopettaja
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu – XAMK
27.1.2022
Yleistä havainnoinnista
Havainnointi kuuluu niin sanottuihin etnografisiin tutkimusmenetelmiin, joilla tarkoitetaan kenttätyömenetelmiä, joiden avulla pyritään ymmärtämään tutkittavaa kohdetta. Havainnointi sopii menetelmäksi silloin, kun kohteesta ei ole aikaisempaa tietoa tai tutkimusta riittävästi, jotta tutkija voisi edes muotoilla teemahaastattelun teemoja tai kysymyksiä. Havainnoiden voidaan tutkia tilanteita, jotka muuttuvat nopeasti tai ovat vaikeasti ennakoitavissa. Se mahdollistaa pääsyn tapahtumien luonnollisiin ympäristöihin ja kytkee tiedon muita menetelmiä paremmin tutkittavaan kontekstiin ja todellisuuteen.
Havainnoinnin avulla saadaan tietoa siitä, toimivatko ihmiset todella niin kuin sanovat toimivansa. Se sopiikin hyvin vuorovaikutuksen tutkimiseen. Esimerkiksi yhteisön normeista saadaan helpommin tietoa kyselyllä ja haastattelulla, mutta normiin liittyvä todellinen käyttäytyminen paljastuu havainnoimalla, sillä puheet ja teot eivät aina vastaa toisiaan.
Havainnointi sopii menetelmäksi myös silloin, kun tutkittavilla on kielellisiä vaikeuksia, tutkittava kohde ei ehkä osaa kertoa havainnoitavasta asiasta tai ei itse välttämättä tiedosta sitä (esim. lapset). Hyvänä esimerkkinä tällaisesta tilanteesta on työpisteen ergonomian tutkiminen: Ihmiset ovat niin tottuneita työolosuhteisiinsa, etteivät huomaa tekevänsä työtä huonossa asennossa tai tehtävään sopimattomissa vaatteissa. Havainnointi sopii menetelmäksi myös haluttaessa tietoa, josta tutkittavat eivät mielellään kerro haastattelijalle suoraan. Havainnointia voidaan niin ikään käyttää täydentämään tai vahvistamaan muulla tavalla hankittua aineistoa. Havainnointia tehdään myös monipuolisen tiedon saamiseksi: tutkija ei välttämättä osaa kysyä kaikkea tai haastateltava ei muista kertoa, jos ei sitä nimenomaisesti kysytä. Esimerkiksi päiväkodin arjen monimuotoisuus tulee paremmin esille havainnoimalla kuin haastattelun avulla.
Havainnointi voi kohdistua sekä ihmisiin että ympäristöön ja ilmiöihin. Se on tietoista tarkkailua, joka voi toteutua piilohavainnoinnista aktiiviseen osallistumiseen. Havainnointi voi tapahtua luonnollisessa ympäristössä tai laboratorio-olosuhteissa. Erityisesti määrällinen lähestymistapa tarvitsee ennalta jäsennellyn havainnointisapluunan tai -rungon, mutta vapaa havainnointikin edellyttää huolellista perehtymistä aiheeseen, vaikka havainnoitavia kohteita ei ole määriteltykään tarkasti etukäteen. Jo havainnointisuunnitelmassa on kiinnitettävä huomiota eettisiin seikkoihin, kuten tietosuojaan (yksityisyys, henkilötiedot), lupa-asioihin, havainnoinnista ja tutkimuksen tarkoituksesta tiedottamiseen, tutkijan omaan rooliin ja sen vaikutukseen.
Millaista havainnointiaineisto on?
Havainnointiaineisto voi koostua näköhavaintojen ja äänten lisäksi tuntemuksista (omat tunteet), ja myös haistamisesta ja maistamisesta. Havaintoon liittyy aina merkitys (subjektiivinen – objektiivinen). Oma esiymmärryksemme, kokemuksemme, tilanne, kulttuuri ym. voivat aiheuttaa havainnointi- ja tulkintavirheitä. Emme välttämättä osaa havaita piileviä, tiedostamattomia asioita, kuten esimeriksi ravintolakäyttäytymistä, normeja ja tilaa, vaikkapa iltaravintolassa tai lounasbuffeessa. Havainnointi sopiikin hyvin juuri muotoilun ja suunnittelun tutkimukseen, jossa halutaan nähdä esineistö, ympäristö tai palvelu uudesta näkökulmasta.
Tietoinen havainnointi on mahdollista teorian avulla, joka ohjaa havainnointia. Asiayhteys on olennaista, ja mahdollisimman luonnollisen tilanteen havainnointiin on hyvä pyrkiä.
Mitä havainnointitilanteessa kirjataan?
1. Suorat havainnot ympäristöstä tai varsinaiseen vuorovaikutukseen liittyvä tieto, esimerkiksi:
– mitä näkee, kuulee, osallistujat, mitä he tekevät ja sanovat, muiden reaktiot, millä välineillä, välineiden toimivuus/ergonomisuus, työasu ja sen toimivuus jne.
2. Kontekstitieto
– missä tilanteessa, mihin aikaan yms. olosuhdetekijöitä.
3. Tutkija kirjaa omia tuntemuksiaan ja oletuksiaan tutkijana, subjektina
– onnistumisiaan, epäonnistumisiaan, niiden seurauksia, itsensä vaikutusta tutkimuksen kulkuun
Eri kirjaamisen muodot on pidettävä erillään. Esimerkiksi kohdat 1.-3. kirjataan erivärisillä kynillä tai eri papereille tai käytetään niiden erottamiseen jotakin muuta merkkiä.
On huomattava, että havainnointimuistiinpanot ovat raaka-ainetta eivät lopullista tutkimusta. Aineisto vaatii aina analysointia, erittelyä ja johtopäätöksiä. Tämä tutkijan on tehtävä itse, sillä tähän ei löydy valmista vastausta.
Tutkimuskysymykset ohjaavat analyysia ja tulkintaa
- Mitä? Kysymykseen etsitään vastausta juuri havainnoilla.
- Kuinka? Kohdistuu siihen, miten tilanteet ja havainnot tuotetaan.
- Miten? Kysymys korostuu, kun havaintoja eritellään ja yhdistellään, etsitään yhdistäviä piirteitä ja käsitteitä.
- Miksi? Tulkintaa pyritään selittämään aiempien teorioiden ja ymmärryksen valossa, laajemmasta näkökulmasta.
Havainnointiaineiston analyysi ja tulkinta
Havainnointiaineiston analyysi ja tulkinta voivat olla aineisto- tai teorialähtöistä. Kuten mitä tahansa litteroitua aineistoa, sitä voidaan tyypitellä, käyttää SWOT-analyysia tai muuta vastaavaa tuttua kehikkoa. Analyysissa kannattaa tehdä vertailua, etsiä johtoajatusta ja pitää tutkimuskysymykset mielessä.
Havainnoinnin lajeja pähkinänkuoressa:
A. Ympäristön havainnointi kaikin aistein
- Katsellen, kuunnellen, haistellen, maistellen, tunnustellen ja muistiin kirjaten
- Piirtäen
- Valokuvaten
B. Ihmisten havainnointi
- Havainnointi osallistumatta
– voidaan jättää esim. videokamera pyörimään, tutkija ei ole itse läsnä - Osallistuva havainnointi
– tutkija on läsnä tilanteessa, mutta ei osallistu itse toimintaan
– voi tarkkailla esim. raviohjastajan toimintaa ja asentoja radan vierestä tai katsomosta. - Täydellinen osallistuminen – osallistuva havainnointi
– tutkija on läsnä ja myös osallistuu toimintaan
– se tuo havainnointiin kaikki aistit ja myös tunteet
– ajaa itse ravihevosta, tekee työtä satamassa tai leipomossa jne.
Kohdat 1.-3. Lupa kysyttävä:
- tutkittavalta
- huoltajalta (esim. lasten ollessa kyseessä)
- organisaation johtajalta
- muulta vastuuhenkilöltä kulloisenkin tilanteen mukaan
- Piilohavainnointi
– havainnoija on häivytettynä havainnoitavien tietoisuudesta
– esim. joukkotilanteessa, missä on paljon ihmisiä koolla: joukkoliikennevälineessä, mielenosoituksessa olisi mahdoton kysyä lupaa jokaiselta erikseen
– julkisella paikalla saa esim. valokuvata ihmisiäkin erikseen lupaa kysymättä
| Tehtävä: Havainnointiharjoitus Valitse ympäristöstäsi jokin tuttu esine (tai kohde) X. Kirjaa siitä kaikki mahdollinen, mitä saat irti: 1) Suorat havainnot 2) Kontekstitieto 3) Omat subjektiiviset kokemukset ja tuntemukset Peilaa kirjaamaasi tietoa esineestä X suhteessa tutkimuskysymykseen: Millainen on hyvä tuote X? |
Hyviä lähteitä tutkimushavainnoinnista:
Alasuutari, Pertti 2011. Laadullinen tutkimus 2.0. 4. uudistettu painos. Tampere: Vastapaino.
Ikkunoita tutkimusmetodeihin I. Metodin valinta ja aineistonkeruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle 2010. Kolmas uudistettu ja täydennetty painos. Toim. Juhani Aaltola ja Raine Valli. Jyväskylä: PS-kustannus.
Vilkka, Hanna 2006. Tutki ja havainnoi. Helsinki: Tammi.