Hannu Pöppönen: Muurinmurtajat: miten menestyä luovilla aloilla Kiinassa, Avain, 302 s.
Muurinmurtajat on Kiinassa toimineiden luovien alojen asiantuntijoiden haastattelujen kokoelma.
Hannu Pöppönen on kulttuuritoimittaja ja tietokirjailija, joka on työskennellyt Kiinassa muotoilualan professorina.
Kirjan tarkoitus on palvella niitä suomalaisia luovien alojen tekijöitä, jotka haluaisivat toimia Kiinassa.
Kirjan julkaisuajankohtana, vuoden 2022 alussa, herää kysymys, miten paljon luovan alan tekijät ovat juuri nyt kiinnostuneita Kiinassa ja Kiinan hyväksi työskentelystä.
Monille – minä mukaan lukien – Kiina on kaukainen ja tuntematon maa, johon liittyy tietämättömyyttä ja ennakkoluuloja.
Kirja pyrkiikin rakentamaan siltaa – luovien alojen kuvausten kautta – sekä lisäämään ymmärrystä suomalaisen ja kiinalaisen kulttuurin välille.
Suomalaiset luovilla aloilla Kiinassa
Pöppönen on haastatellut arkkitehteja, muotoilijoita, taiteilijoita, elokuvaohjaajia, pelisuunnittelijoita ja muita luovan alan toimijoita, suomalaisia, kiinalaisia ja muita ulkomaalaisia. Mukana on teollinen muotoilija Juha Kosonen, huonekalusuunnittelijat Tapio Anttila ja Jonas Hakaniemi sekä koulutusmuotoilija Linda Liukas, muutaman mainitakseni.
Muotoilijoille ja arkkitehdeille on Kiinassa koko ajan enemmän kysyntää, kenties kunnes Kiinan oma designkoulutus saavuttaa länsimaisen tason.
Kirja rakentuu kuudentoista henkilön mukaan nimetystä artikkelista, joissa kuitenkin hypätään välillä muidenkin ihmisten kertomuksiin. Artikkeleissa valotetaan myös taustoja kiinalaisesta maantieteestä, yhteiskunnasta ja kulttuurista.
Haastatteluista tulee selväksi se, että kulttuurilla, esimerkiksi muotoilulla, on aina poliittisesti kontrolloitu ulottuvuus. Kiinan kehitys- ja uudistuskomissio julisti ”ruman arkkitehtuurin” kielletyksi.
Ristiriita
Kiinassa mahdollisuuksia voi avautua yllättäen ja asiat voivatkin edetä vauhdilla. Kirjassa huomautetaankin, että kiinalaisilla on vuosituhansien kokemus kaupankäynnistä, joten sopimuksiin voi tulla muutoksia vielä myöhemminkin. Kiinalaiset toimivat nopeasti (s.63), mutta toisaalta ristiriitaisesti, riskinottokyky luovassa toiminnassa on pieni (s. 75). Epäonnistumisesta voi joutua epäsuosioon.
Kirjassa puhutaan paljon tuotteista ja rakennuksista, mutta kuvien puuttumisen vuoksi tolkun tekemiseni jää kenties vaillinaiseksi. Toisista haastatelluista on kuvat, toisista ei. Timo Nummisen suunnittelema kansi ei istu kontekstiin, Kiinaan tai luovaan alaan. Kirjan nimi – Muurinmurtajat – viitannee kiinanmuuriin?
Ehkäpä omat ennakkoluuloni Kiinaa kohtaan ovat hiukan hälventyneet kirjan luettuani. Kiina näyttäytyy kiinnostavana ja aivan mahdollisena toimintaympäristönä. Jos nuo siellä pärjäävät, miksen minäkin.
Nytpä voin perehtyä HS:n Kuukausiliitteen (5.2.) juttuun Kiinan vuosikymmeniä jatkuneesta iguurijahdista.
Olisi hauska kuulla kirjaan haastatelluilta suomalaisilta viimeaikaiset kommentit Kiinasta. Ainakin fb-kaverillani Juha Kososella tuntuu olevan mainio meno Kiinassa ja kuntokin kova.