Opiskelijoiden ja ammattilaistenkin keskuudessa tuntuu olevan epäselvyyttä muotoilijoiden, sisustusarkkitehtien ja arkkitehtien ammattinimikkeiden käytöstä. Tässä kirjoituksessa yritän selkeyttää aihetta. Olet tervetullut kommentoimaan kirjoitustani, erityisesti jos olet eri mieltä tai olen jossain kohdassa väärässä.
Aallosta ja Lapin yliopistosta valmistutaan taiteen maisteriksi. Ammattikorkeakouluissa tutkintonimike on muotoilija (AMK). Muotoilijan, vaatetussuunnittelijan tai sisustusarkkitehdin tutkintonimikettä ei ole. Taiteen maisteri tai muotoilija (amk) joutuu valitsemaan itselleen mieleisen ammattinimikkeen tehtävän mukaan – mielikuvitusta saa käyttää! Arkkitehti taas on sekä ammatti- että tutkintonimike. Sekavaa.
Ammatti tarkoittaa sitä tehtävänimikettä, joka kuvaa ihmisen toimeentuloaan varten harjoittamaansa työtä. Tutkinto viittaa yleensä korkeakoulussa myönnettyyn oppiarvoon, kuten kandidaatti, maisteri, tohtori (sic) tai vaikka muotoilija (AMK).
Suomessa muotoilija on samanlainen epäammatti kuin opettaja ja toimittaja; kuka tahansa voi nimetä itsensä designeriksi tai sisustusarkkitehdiksi. Valemuotoilijaa ei siis voi olla. Tittelin käyttäminen ei vaadi mitään tutkintoa. Sisustusarkkitehdin pätevyyttä ei ole mikään instanssi myöntämässä.
Kuitenkin, jopa Aalto-yliopiston verkkosivut puhuvat sangen epäselvästi “varsinaisen sisustusarkkitehtuurin pätevyyden” saamisesta.
Viittaako tuo lause Maankäyttö- ja rakennuslain pykälään 120§, Ympäristöministeriön ohjeeseen YM2/601/2015, FISE:n myöntämiin ”pätevyyksiin” vai SIO:n jäsenten lupaan lisätä tittelinsä loppuun lyhenne SIO?
Edellä mainitut elementit, sopan aikekset, ovat jopa ammattilaisille, saati valintoja tekevälle opiskelijalle, epäselviä. Liikkeellä on paikkaansa pitämätöntä tietoa.
Muotoilijan ammatti-identiteetti
Ammatti-identiteetti muodostuu omakuvasta suhteessa työtehtävään. Se rakentuu koulutuksessa ja vuorovaikutuksessa toisten kanssa ja vastaa – osittain – kysymykseen: kuka minä olen? Ihminen rakentaa toimillaan omaa identiteettiään jatkuvasti ja muotoilee mielekkyyttä identiteettinsä kautta (katso lisää Kettunen 2013).
Nykyään monenlaisista koulutustaustoista esiin astuu mitä erilaisempia muotoilijoita. On johtajuusmuotoilijoita, liiketoimintamuotoilijoita, vuorovaikutusmuotoilijoita ja sankoin joukoin palvelumuotoilijoita. Muotoilussa on hyvä klangi!
Erityisen usein törmää siihen, että tekstiä tai lausetta on muotoiltu. Kirjoittamisesta on tullut muotoilua.
Sisustusarkkitehtien järjestäytyminen
Arkkitehdit ovat perustaneet liiton, jonka jäsenet voivat käyttää nimikettä Arkkitehti SAFA. Sisustusarkkitehtien järjestö SIO (Ornamon alajärjestö) soveltaa samaa strategiaa jäsenistönsä oletetuksi eduksi. Jäsen voi käyttää titteliä Sisustusarkkitehti SIO erottautuakseen kaiken maailman sisustussuunnittelijoista.
SIO on pohjimmiltaan Aalto-yliopistosta valmistuneiden ammatinharjoittajien järjestö, kilta, joka pyrkii rajoittamaan jäseniinsä kohdistuvaa kilpailua. Pesäeroa ammattikorkeakoulusta valmistuneisiin sisustusarkkitehteihin pidetään yllä nöyryyttävällä kokelasjäsenyydellä ja portfolion tarkastuksella. Toisaalta, SIO:n jäsenyys ei välttämättä vaadi mitään koulutusta, vain kymmenen vuoden työkokemuksen.
Sivujuonena voinen kertoa, että SIOn näkemys muotoilun koulutukseen kuulostaa olevan heti pätevän avustavan työvoiman saaminen toimistojen käyttöön. Ammattikorkeakoulut ovat ehkä vastanneet tähän tarpeeseen suoraviivaisemmin, Aalto-yliopiston tuottaessa eri tyyppistä asiantuntijuutta.
SIO myös toivoo koulutukselta yhtenäistä ja tasalaatuista työvoimaa, mikä on ymmärrettävissä ammatinharjoittajien ja toimistojen näkökulmasta. Juuri päättyneessä Finnish Design Academy– hankkeessa (2018-2020), joka pohti muotoilukoulutuksen tulevaisuuden tarpeita, sisustusarkkitehtuurin edustus oli aliedustettuna. Tulevaisuus tuntuu kiinnostavan erityisesti teollisia muotoilijoita.
Sisko Anttalainen on selvittänyt Sisustusarkkitehtuuri NYT – opinnäytteessään alan kenttää, ammattikäytäntöjä (esim. tuntiveloituksesta) ja järjestäytymistä vuonna 2020.
Sanottakoon tässä, että olen itse Ornamon jäsen (teollisten muotoilijoiden intressiryhmä) ja suosittelen muotoilun opiskelijoille myös liittymistä – kuulumista ammattilaisten järjestöön.
Rakennuslaki ja Ympäristöministeriön ohje
On kuitenkin yksi tapahtuma, jossa Suomen maankäyttö- ja rakennuslaki – tarkemmin 120§ – saattaa koskettaa taiteen maisteria tai muotoilija (AMK):ta: sisätilan korjaus- ja muutostöiden rakennuslupahakemus. Useimmiten sisustustöissä rakennuslupaa ei tarvita, mutta jos on kyse isommista tilojen muutoksista, tai sellaisista muutoksista, jotka saattavat vaarantaa käyttäjien terveyden tai turvallisuuden, voidaan lupa vaatia. Päätöksen tekee paikallinen rakennustarkastaja, siis rakennusvalvontaviranomainen – tapauskohtaisesti.
Rakennuslupahakemukseen pitää ehdottaa, että kuka olisi hankkeessa pääsuunnittelija ja kuka rakennussuunnittelija. Päätöksen em. henkilöiden kelpoisuudesta ko. työtehtävään – tässä korjaus- tai muutostyöhankkeessa – tekee rakennustarkastaja.
Rakennustarkastajaa sitoo maankäyttö- ja rakennuslaki. Koska 120§ suunnittelijan kelpoisuudesta eri tehtäviin on lyhyt tekstinpätkä, on Ympäristöministeriö kirjoittanut lakia selventävän ohjeen YM2/602/2015. Ohje ei ole velvoittava, mikä tarkoittanee sitä, että taas – rakennustarkastaja päättää, viime kädessä.
Ohje sanoo, että taiteen maisteri voi toimia sisätilan korjaus- ja muutoshankkeen pääsuunnittelijana. Ikään kuin myönnytyksenä ammattikorkeakouluille ohje sanoo myös, että muotoilija (amk) voi toimia hankkeen rakennussuunnittelijana. Mikäli hänellä on kolme vuotta työkokemusta ja 90 opintopistettä sisustusarkkitehtuuriin liittyviä opintoja.
Ympäristöministeriön ohje ei tarkemmin määrittele, mitä ovat nuo nimenomaiset sisustusarkkitehtuuriin liittyvät 90 op opinnot. Lasketaanko niihin elävän mallin piirustus – tärkeä ja perinteinen osa muotoilijan koulutusta? Rakenteiden lujuuksien laskeminen? Muotoilun ja arkkitehtuurin historia ja teoria? Kestävä rakennussuunnittelu? Käyttäjäkokemuksen muotoilu? Vastaus: jälleen kerran – paikallinen rakennustarkastaja päättää!
Hämmennetään vielä! Edellä mainittu koski tavanomaisen vaatimustason tehtävistä. On myös vaativampia korjaus- ja muutosprojekteja. Tällöin rakennussuunnittelijan työtehtävässä vai toimia henkilö, joka on suorittanut taiteen maisterin tai sisustusarkkitehdin tutkinnon, johon on sisältynyt 120 op tilasuunnitteluun, sisustusarkkitehtuuriin tai rakennusoppiin liittyviä opintoja. Tätä kohtaa kirjoittaessaan Ympäristöministeriön virkamies on väsähtänyt: sisustusarkkitehdin tutkintoahan ei ole olemassa. Onko ohjeen laatija tarkoittanut kenties sillä muotoilija (amk) -tutkintoa? Olisivatko näin taiteen maisteri ja muotoilija (amk) tasavertaisesti samassa laatikossa? No, jälleen kerran, rakennustarkastaja päättää!
No mikä on FISE?
Soppaa hämmentää FISE, joka on kaupallinen rekisteri. Se myy koulutuksia ja testejä sekä ylläpitää luetteloa liittyen myöntämiinsä mitä erilaisimpiin rakennusalan työtehtävien pätevyyksiin. FISE on kuin keltaiset sivut olivat ennen – markkinointiväline: lähetät rahaa säännöllisin välein niin saat nimesi näkyviin luettelossa. FISEn pätevyydellä ei ole virallista statusta (rakennustarkastaja päättää).
Kolme taiteen maisteria ja yksi muotoilija (amk) ovat lunastaneet paikan FISEn korjaus- ja muutostöiden kelpoisuuden luettelossa (kevät 2021). Useimpien taustalla on arkkitehtitoimiston päätös työntekijöiden luetteloinnista, ajatuksena näyttää hyvältä isojen hankkeiden kilpailutuksissa.
Merkitys käytännössä, onko sitä?
Sisustusarkkitehti Matti Kulovesi sanoo, että 90% hänen töistään on ”rakennusluvitettuja” hankkeita, joissa hän toimii pääsuunnittelijana ja rakennussuunnittelijana. Kuloveden mukaan FISEssä oleminen saattaa pehmittää rakennustarkastajan asennetta suunnittelijalle suotuisaksi.
Arkkitehti- ja sisustusarkkitehtitoimistolle lupa-asioiden hoitaminen helpottaa käytäntöjä hankkeessa, aina löytyy nimi rakennuslupahakemukseen.
Itse en pysty arvioimaan Ympäristöministeriön ohjeen YM2/601/2015 merkitystä käytännössä. Kukaan tuntemistani sisustusarkkitehdeista (Mattia lukuun ottamatta) ei ole toiminut rakennussuunnittelijan työtehtävässä hankkeessa, eikä pysty nimeämään yhtään sellaista tapausta.
Opiskelija voi olla hämmentynyt epäselvää informaatiota kohdatessaan ja luulla, että hänen täytyy suorittaa tiettyjä nimenomaisia opintoja (90 op) voidakseen käyttää tavoittelemaansa sisustusarkkitehdin ammattinimikettä. Rakennuslupahakemuksen ohjeistuksesta ei kannata tehdä rajoittavaa ohjenuoraa sisustusarkkitehdin opinnoille.
Nyt opintonsa aloittava nuori voi tehdä töitä vielä vuonna 2100, jos vanhaksi elää. On selvää, että tulevaisuudessa suunnittelytyön avustavat ja toistuvat tehtävät siirtyvät robotin vastuulle tai halvan työvoiman maassa tehtäväksi etätyöksi. Mitä siis nyt kannattaa opiskella?
Nuoren taiteen maisterin tai muotoilija (amk):n ei välttämättä kannata heti käyttää rahojaan saadakseen FISEn pätevyyden. Tuhannet suomalaiset sisustusarkkitehdit, joista SIOn jäseniä on 740, pärjäävät hyvin ilman FISEä. Investoinnin voi käyttää SIOn / Ornamon jäsenyyteen ja aktiiviseen osallistumiseen.