NIH-ilmiö (Not Invented Here) tunnetaan muotoilussa, tuotekehityksessä ja johtamisessa. Emme halua edistää ideaa, joka tulee alueellemme jostain ulkopuolelta, ideaa jota emme ole itse keksineet. Ulkopuolisen konsultin tuomalla idealla – vaikka hyvälläkin – ei ole etenemisen mahdollisuuksia vakinaisen tuotekehitysosaston toiminnassa. Jos kyseistä ideaa ei suoraan näyttävästi hylätäkään, sitä ei vain edistetä tarmokkaasti ja vähitellen se unohtuu.
NIH-ilmiö on muotoilukonsultille tuttu; in-house tuotekehitys ei innostu kehittelemään konsultin ideaa, tai hoitaa idean toteutuksen metsään. ”Ei tullut tuotetta, tiedettiinhän se”, ajattelee suivaantunut vakituinen muotoilija. Jos johtaja tuo ihailemansa muotoilukonsultin heittelemään ideoita minun projektiin, se tuntuu kuin olisi läimäisty tiskirätillä kasvoille. Tuon kekkulin luonnokset lentävät mappiin Ö pikapikaa.
Hiltusen (2017, 112) mukaan ihminen hahmottaa kaikki muutostilanteet ensin oman asemansa kautta. Ulkopuolelta tuleva idea on uhka omille ideoille ja omalle asemalle organisaatiossa. Ensireaktio voi olla sellainen, että on vaikea lähteä edistämään konsultin ideaa, ja nostamaan konsultin mainetta johtajien silmissä.
Hiltunen neuvoo, että uusia ideoita pitää esitellä siten, ettei kuulijat saa tilaisuutta heti tyrmätä ideaa. ”Kuulijalle täytyy antaa aikaa hahmottaa ensin omaa asemaansa esityksen toteutuksen jälkeisessä tilanteessa ennen kuin hänen pitää ottaa kantaa” (113). Ilmapiirin tulee olla sellainen, että jokainen voi olla varma, että hänen asemansa ei ole vaarassa uuden idean tullessa mukaan kehittämiseen.
Viime kädessä lienee niin, että minä en ole edistämässä tätä kyseistä ideaa, vaan idea on edistämässä minun pyrkimyksiäni.
Lähde: Hiltunen, A. 2017. Johtamisesta: ajankohtaisia ja ajattomia pohdintoja. Helsinki: Alma Talent.