Leena Muotio
FT, yliopettaja
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu – XAMK
21.1.2022
Kerronnallisuus ja eläytyminen muotoilualan tutkimusmenetelminä
Kerronnallisuutta ja eläytymistä painottavia menetelmiä voi soveltaa luovasti monenlaisiin kohteisiin. Nämä menetelmät soveltuvat esimerkiksi haastattelun asemasta käytettäväksi tai niitä voidaan hyödyntää haastattelujen tekemisessä. Näin tehdään usein esimerkiksi elämäkerrallisen tutkimuksen yhteydessä. Tarinan kertominen on luonnollinen tapa jäsentää inhimillistä olemista ja elämään kuuluvia tapahtumaketjuja. Näin olleen ydinkertomuksen rakentaminen esimeriksi tuote- tai palvelumuotoilun kohteesta on luonnollinen tapa hahmottaa ja tarkastella kohteen luonnetta, tarvetta, päämääriä ja esimerkiksi markkinoitavuutta. Samoin kuin ihmisen identiteetti rakentuu oman elämän tarinasta, myös tuotteen, palvelun tai yrityksen identiteetti rakentuu sille tai siitä luodusta tarinasta.
Narratiivien, eläytymistarinoiden ja muutoskertomusten aineiston analysointi
Narratiivit:
Eläytymismenetelmällä kerätty aineisto tai muu narratiivi, esimerkiksi kerrottu tosielämän tarina, muutostarina (esimerkiksi palveluiden tai organisaation kehittämiseksi), kertomus, selviytymistarina kriisistä, elämäkerta voidaan analysoida samoin kuin teemahaastattelu: sisällönanalyysillä tai tyypittelemällä tai teemoittelemalla aineisto.
Aineisto voidaan analysoida esimerkiksi sisällönanalyysilla (katso artikkeli haastattelusta tutkimusmenetelmänä), etsimällä juonta tai tyypittelemällä tarinat muutamiin perustyyppeihin (kuluttajatyyppiesimerkkinä vaikkapa hintatietoiset tarjoushaukat, laatutietoiset kuluttajat ja mainosten uhrit).
Eläytymismenetelmä:
Eläytymismenetelmässä kirjoitetaan pieniä tarinoita kehyskertomusta apuna käyttäen. Tutkija tarjoaa tutkittaville muotoilemansa kehyskertomuksen, joka johdattelee aiheeseen. Samasta kehyskertomuksesta on 2–4 erilaista variaatiota, joissa jokaisessa tutkija on varioinut yhtä tekijää muun osan kertomuksesta säilyessä samana. Tutkittavien tehtävänä on viedä kertomusta eteenpäin mielikuvituksensa avulla tai kuvata, mitä sitä ennen on tapahtunut. Tarinoiden analysoinnissa tutkija keskittyy siihen, mikä vastauksissa muuttuu, kun kehyskertomuksissa vaihdetaan yhtä tekijää.
Seuraavassa on esimerkki konkreettisesta eläytymismenetelmätehtävästä, jonka tutkija antaa kohderyhmälleen. Vastaajien tehtävänä on jatkaa tarinaa samasta tilanteesta, mutta positiivisesta ja negatiivisesta kokemuksesta. Tutkijan tehtävä on analysoida tarinat.
Opinnäytetyön kohdalla tehtävänasettelu voi olla vaikkapa seuraavanlainen:
- Kehitä omaan aiheeseesi liittyvä vastaava tehtävä. Siinä tulee olla lähtökohtana laatimasi kehyskertomus, josta on vähintään yksi tai useampi versio. Kehyskertomusta varioidaan yhtä seikkaa muuttamalla. Analysoinnissa kiinnitetään huomiota siihen, mikä kaikki muuttuu, kun yhtä sanaa muutetaan. Anna sitten tehtävä kohdetyhmällesi vastattavaksi ja analysoi tarinat.
- Voit kehitellä tarinnan kerronnasta tai eläytymistehtävästä myös aivan oman sovelluksen. Tekstin asemasta kohderyhmälle voidaan näyttää kuvia tai video. Sitten heitä pyydetään kertomaan, millaisia tuntemuksia nähty asia herättää.
Kehyskertomus 1:
Kuvittele, että olet ostanut tuotteen/palvelun/tilan x. Menet kotiin ja alat käyttää tuotetta. Huomaat samalla, että tulipa tehtyä todella hyvä ostos. Mitähän kaikkea on tapahtunut tuotteen/palvelun/tilan x suunnittelussa ja sen matkatessa suunnittelijan käsistä kuluttajan käyttöön. Ilmeisesti sekä suunnittelun, valmistuksen että ostotapahtuman on täytynyt olla erittäin onnistuneita, kun kuluttaja on näin erinomaisen tyytyväinen. Käytä mielikuvitustasi ja kirjoita tuosta prosessista pieni kertomus.
Kehyskertomus 2:
Kuvittele, että olet ostanut tuotteen/palvelun/tilan x (sama kuin 1. kertomuksessa). Menet kotiin ja alat käyttää tuotetta ja huomaa samalla, että tulipa tehtyä todella huono ostos. Mitähän kaikkea on tapahtunut tuotteen/palvelun/tilan x suunnittelussa ja sen matkatessa suunnittelijan käsistä kuluttajan käyttöön. Ilmeisesti sekä suunnittelun, valmistuksen että ostotapahtuman on täytynyt olla erittäin epäonnistuneita, kun kuluttaja on näin hirveän tyytymätön. Käytä mielikuvitustasi ja kirjoita tuosta prosessista pieni kertomus kummastakin vaihtoehdosta.
Vaihtoehtoisesti kertomuksen voisi esittää pienenä näytelmänä, jos on useampi henkilö paikalla ja jos se on heille luontevampi tapa kuin kirjoittaminen. Silloin tutkijan on syytä videoida esitys myöhempää analysointia varten.
Tutkittavat voivat esittää tarinansa myös suullisesti, jolloin tutkija toimii, kuten haastattelututkimuksessa nauhoittaen puheen. Aineiston analysoinnissa voidaan käyttää samoja menetelmiä kuin haastatteluaineiston analysoinnissa.
Kertovan muutosselonteon menetelmä:
Kertovan muutosselonteon menetelmä on tarkoitettu muutosnarratiivien tuottamiseen erilaisissa organisaatioissa. Muutosnarratiivi tarkoittaa kertomusta siitä, mitä organisaatiossa on tapahtunut vaikkapa jonkin tietyn kehittämisprojektin kuluessa. Menetelmän avulla saadaan tietoa tapahtumien etenemisestä ja erityisesti siitä, kuinka organisaatiossa työskentelevät ihmiset ovat kokeneet kehittämistyön ja sen tuottaman muutoksen. Se kertoo myös siitä, kuinka muutoksessa mukana olevat henkilöt esittävät oman historiansa ja mitä he ovat oppineet kokemuksistaan. (Laitinen 2004.)
Kertovassa muutoselonteossa kerätään esimerkiksi organisaation henkilöstöltä tai johtoportaalta muutoskertomuksia tietystä kehittämisprojektista. Muutosselonteon menetelmä ei keskity pelkästään prosessikuvaukseen siitä, miten uudistus toteutettiin vaan suuntaa kiinnostusta siihen, miten ihmiset ovat kokeneet muutoksen ja oppineet prosessin aikana. Millaisia asioita ihmiset nostavat merkityksellisiksi, millaiset tunteet, asenteet nousevat pintaan prosessin edetessä, miten toimintaa perustellaan ja pyritään ymmärtämään. Muutosselontekoja voidaan kerätä myös esimerkiksi päiväkirjan avulla.
Analyysissa pyritään tavoittamaan tutkittavien merkitykset ja omat tulkinnat tulee testata tutkittavien kanssa. Lopuksi tuotetaan muutoskertomus.
Muutoskertomuksen vaiheet (Laitinen 2004):
Lähteet:
Laitinen, M. 2004: Organisatorisen muutosprosessin kuvaaminen. Metodix – metoditietämystä kaikille. Saatavissa: https://metodix.fi/2014/05/19/laitinen-organisatorisen-muutosprosessin-kuvaaminen/ [viitattu 20.1.2022].
Lue lisää aiheesta:
Hyvärinen, M. 2015. Kertomuksen tutkimus. PDF-dokumentti. Saatavissa: http://www.uta.fi/yky/yhteystiedot/henkilokunta/mattikhyvarinen/index/Kerronnallinen%20tutkimus.pdf
Eskola, Jari 2001: Eläytymismenetelmän autuus ja kurjuus. Teoksessa Ikkunoita tutkimusmetodeihin 1. Metodin valinta ja aineiston keruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. Toim. Juhani Aaltola ja Raine Valli. Jyväskylä: PS-kustannus, 69-84.
Eskola, Jari 1998: Eläytymismenetelmä sosiaalitutkimuksen tiedonhankintamenetelmänä. Tampere: TAJU.
Heikkinen, H. 2001. Narratiivinen tutkimus – todellisuus kertomuksena. Teoksessa Aaltola, J. & Valli, R. (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin II. Näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin, 116–132. Jyväskylä: PS-kustannus, 116–132.
Hyvärinen, M. & Löyttyniemi, V. 2005. Kerronnallinen haastattelu. Teoksessa Ruusuvuori, J. & Tiittula, L. (toim.) Haastattelu. Tutkimus, tilanteet ja vuorovaikutus. Tampere: Vastapaino, 189–222.
Kalliomäki A. 2011. Tarinakone. Saatavissa: https://www.tarinakone.fi/blogi/1-mita-tarinallistaminen-on/
Kaasila, R., Rajala, R. & Nurmi, K. E. (toim.) 2008. Narratiivikirja. Menetelmiä ja esimerkkejä. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus.
Löytönen, T. Narratiivinen tutkimusote. Saatavissa: http://www.xip.fi/tutkija/0402.htm.
Mäntylä, R. (2007) Kertovan muutosselonteon menetelmä. Teoksessa: Avauksia laadullisen tutkimuksen analyysiin. XXXX
Syrjälä, L. 2001. Tarinat ja elämänkerrat tutkimuksessa. Teoksessa. Aaltola, J. & Valli, R. (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin. Jyväskylä: PS-kustannus, 203–217.