Muotoilualan opinnäytetyön tutkielma – mitä sen tulee sisältää

Leena Muotio

FT, yliopettaja

Kaakkois-Suomen ammttikorkeakoulu – Xamk

10.12.2021

Tutkielmassa noudatetaan kunkin korkeakoulun Opinnäytetyön raportointiohjetta ja lähdemerkintäohjetta. Tässä artikkelissa annetut ohjeet ovat yleisluontoisia. Opinnäytetyö kirjoitetaan kunkin korkeakoulun omaan opinnäytetyön kirjoitusalustaan. Jäsentelyrunko muodostuu seuraavista kohdista, jotka ovat kuitenkin vain rakenteen yksityiskohtia, eivät siis otsikoita:

• nimiö- eli kansilehti
• suomenkielinen tiivistelmä
• englanninkielinen abstrakti
• (alkusanat tai esipuhe)
• sisällysluettelo
• käsiteluettelo (termit, merkit, lyhenteet)
• johdanto
• aiheen käsittely alaotsikoineen
• tulokset ja analyysi alaotsikoineen
• luotettavuuden arviointi
• johtopäätökset
• pohdinta
• lähdeluettelo
• kuvaluettelo
• liitteet

Seuraavassa tarkastellaan tutkielman osien sisältöä osa osalta.

NIMIÖ- ELI KANSILEHTI

Nimiölehti on kunkin korkeakoulun ohjeistuksen mukainen.

TIIVISTELMÄ JA ABSTRACT

Tiivistelmä on mahdollisimman tiivis, noin 250 sanaa sisältävä teksti, joka kirjotetaan kunkin korkeakoulun opinnäytetyön mallipohjan ja opinnäytetyön kirjoittamisen ohjeistuksen mukaisesti. Tiivistelmä on objektiivinen selostus työn sisällöstä ja siinä avataan opinnäytetyötutkielman ydinsisältö. Tiivistelmän avulla saadaan selville työn tarkoitus, menetelmät, tulokset, luotettavuus ja päätelmät.

Tiivistelmän tulee avata työn sisältö ilman varsinaisen työn lukemista. Sen pitää mahtua yhdelle sivulle; riviväli voi olla 1. Tiivistelmässä ei saa olla viitemerkintöjä, kuten ei abstraktissakaan. Tiivistelmässä ei viitata opinnäytteen sivuihin, yhtälöihin, kuviin tai taulukoihin. Tiivistelmän alkuun kirjataan työn bibliografiset tiedot ja avainsanat, jotka kuvaavat sisältöä. Tiivistelmässä työn ohjaajista mainitaan ensin työtä ohjannut opettaja ja sen jälkeen mahdollinen toimeksiantajan nimeämä henkilö.

Tiivistelmä on tarkoitettu käytettäväksi opinnäytetyön itsenäisenä esittelynä. Sen avulla lukijan pitää pystyä arvioimaan sisältääkö opinnäytetyö hänen tarvitsemaansa tietoa eli kannattaako siihen tutustua.

Englanninkielinen tiivistelmä eli abstract esittelee raportin kansainväliselle yleisölle. Se ei siis yleensä ole suora suomenkielisen tiivistelmän käännös. Englanninkielisen abstraktin sopiva pituus noin 200 sanaa. Abstraktin kohdalla on hyvä kääntyä kunkin korkeakoulun englannin kielen opettajan puoleen.

ALKUSANAT TAI ESIPUHE

Alkusanat eivät ole pakollinen osa opinnäytetyötä. Jos alkusanat katsoo tarpeellisiksi, niissä esitellään taustaorganisaatio, työn ohjaajat ja mahdollinen ulkopuolinen apu. Kiitokset avusta ja tuesta esitetään myös tässä yhteydessä. Jos opinnäytetyö sisältää salassa pidettäviä tietoja tai osia, myös tämä mainitaan alkusanoissa. Alkusanojen loppuun merkitään päiväys ja allekirjoitus (skannataan).

SISÄLLYSLUETTELO

Sisällysluettelon tehtävä on auttaa kokonaisuuden hahmottamista ja helpottaa lukemista. Otsikkohierarkia osoitetaan porrastamalla. Otsikkohierarkian tulee olla symmetrinen, eli jos on 2.1, tulee olla myös 2.2, sillä yksi alaotsikko ei muodosta hierarkiaa. Sisällysluetteloon merkitään otsikkojen lisäksi niiden sivujen numerot, jolta kunkin otsikon osoittama teksti alkaa. Tiivistelmä ja abstract -sanoja ei kirjoiteta sisällysluetteloon, sillä nämä ovat sisällysluettelon ulkopuolisia asiakirjoja.

Sisällysluettelon rakenne on kunkin opinnäytetyön mukainen. Otsikot on tärkeää miettiä sisältöä vastaaviksi ja lukemaan houkutteleviksi. Kaikissa opinnäytteissä on kuitenkin johdanto ja työn loppuun tulee kirjoittaa tutkimuksen luotettavuuden arviointi, johtopäätökset ja pohdinta. Kaikista muotoilualan opinnäytetöistä tulee myös löytyä lähdeluettelo, kuvaluettelo ja tarvittaessa liitteet. Liitteet luetteloidaan numerojärjestyksessä, otsikon mukaan lähdeluettelon loppuun. Sisällysluettelon sivunumeroinnin oikeellisuus on aina tärkeää muistaa tarkastaa ennen valmiin työn luovuttamista.

Pääotsikot kirjoitetaan versaalilla eli suuraakkosin sekä sisällysluetteloon että tekstiin. Alaotsikot kirjoitetaan gemenalla eli pienaakkosin sekä luetteloon että tekstiin. Mallipohjaa käytettäessä pitäisi tekstiosaan tehtyjen otsikko- ja numerointimuutosten päivittyä automaattisesti luetteloon. Tämä on kuitenkin aina tärkeää tarkastaa ennen valmiin työn luovuttamista.

KÄSITELUETTELO

Vaikeammista ja harvinaisista käsitteistä, merkeistä, termeistä, omatekoisista symboleista ja lyhenteistä laaditaan ennen johdantoa, sisällysluettelon jälkeen käsiteluettelo. Käsiteluettelossa avataan sellaiset käsitteet, jotka helpottavat työn lukemista. Tärkeimmät työn sisällön ydinkäsitteet avataan laajemmin leipätekstissä työn alkupuolella.

Käsiteluettelo sijoitetaan sisällysluettelon jälkeen seuraavaksi. Se on numeroimaton luku. Standardinmukaisia merkintöjä ei tarvitse selittää. Käsitteet tulee avata lähdetietojen avulla, joten luetteloon tulee lähdeviitemerkinnät ja lähteet merkitään lähdeluetteloon. Käsiteluettelo on hyvä tehdä jokaiseen opinnäytetyöhön.

JOHDANTO

Johdannossa esitellään lyhyestityökokonaisuutta ja johdatellaan lukijat aiheen äärelle sekä viritetään lukijoiden kiinnostus. Johdannossa tuodaan esiin muun muassa aiheeseen liittyvät taustat, tutkimusongelmat, työn rajaus ja tavoite. Myös esimerkiksi aiheen löytyminen, virikkeet, työn vaiheet, tekopaikka ja taustaorganisaatiot esitellään. Johdannossa perustellaan myös aiheen haasteellisuus, kiinnostavuus ja ajankohtaisuus. Johdannossa ei kuvata eikä kommentoida oman tutkimuksen tuloksia. Johdannon suositeltava pituus: 1–2 sivua. Johdanto (aina numero 1) Johdannossa voi olla alalukuja (1.1, 1.2). Sivunumerointi tulee esiin johdannosta lähtien (yleensä sivu 5 tai 6).

OPINNÄYTETYÖN YLEINEN KUVAUS

Johdannon jälkeen kirjoitetaan opinnäytetyön yleinen kuvaus, josta tulee käydä selville seuraavat asiat:

• Työn laadun määrittely (produktiivinen, taiteellinen, tutkimuksellinen).
• Konteksti, jossa toimitaan; mainitaan yritysyhteistyö, tutkimusyhteistyö, muut osallistuvat tahot. Muotoilualan opinnäytteissä on erittäin tärkeää esitellä yhteistyöyritys ja sen jo olemassa olevat tuotteet tai palvelut kuvien avulla.
• Ongelmat, kysymyksenasettelu ja tavoitteet.
• Työskentelyn aikataulu.
• Työn sisällön esittely (raportointi ja visualisoinnit).

Opinnäytetyön yleiseen esittelyyn kuuluu tietojen hankinnan, analysoinnin ja kuvauksen menetelmien esittely sekä tutkimusmenettelyn esittely. Myös tehtyjen valintojen perustelut sekä rajaukset työskentelyssä ja resursoinnissa ovat työn yleiseen esittelyyn kuuluvaa asiaa.

Alkupuolella työtä tuodaan esiin myös yhteys aikaisemmin tehtyihin suunnitelmiin, teoksiin, opinnäytetöihin ja tutkimuksiin. Esiin nostetaan teoreettiset ja historialliset taustat, jotka huomioidaan suunnittelussa ja tiedonhankinnassa. Alkupuolella työtä tuodaan esiin myös keskeisten käsitteiden määrittely suorasanaisena leipätekstinä (edellä esitellyllä käsite- ja termiluettelolla on oma tehtävänsä). Tärkeää on esitellä myös työskentelyn aikajana. Samoin budjettiarvio on usein hyvä tuoda esiin.

SUUNNITTELULLISET JA TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT – TYÖN TUTKIMUSASETELMA

Työn alkupuolelle, opinnäytetyön yleisen kuvauksen jälkeen tulee luku, jossa esitellään työn tutkimusasetelma. Tämän luvun nimi voi myös olla suunnittelulliset ja teoreettiset lähtökohdat. Luku sisältää teoreettisen ja / tai suunnittelullisen otteen esittelyn, käsitekartan sekä viitekehyksen, jotka esitellään visuaalisten mallinteiden avulla, tutkimusongelmaan perustuvat tutkimuskysymykset sekä tutkimusmenetelmien esittelyn ja perustelut valituille menetelmille. Tämä esittämisjärjestys on johdonmukainen. Kaikki edellä mainitut asiat esitellään ja perustellaan selkeästi. Käsitekartan ja viitekehyksen merkitys ja tarkoitus perustellaan aina lähdekirjallisuuden avulla (teoreettinen merkitys).

OPINNÄYTETYÖN TOTEUTUS ELI KÄSITTELYOSA

Käsittely on tutkimuksen ydin. Se jakaantuu useisiin lukuihin, joiden otsikot määräytyvät kunkin työn yksilöllisten tarpeiden mukaan. Käsittelytapa, esiteltävien asioiden järjestys sekä jako lukuihin riippuvat kulloisenkin tehtävän sisällöstä.

Käsittelyosassa tuodaan esiin konsepti eri vaiheissa sekä henkilöt, tilat, laitteet, ohjelmat, materiaalit, rahoitus ja niin edelleen. Käsittelyosassa kuvataan työskentelyn vaiheittainen eteneminen. Siinä myös kuvataan suunnitteluun ja kehitystyöhön vaikuttava tietoaineisto, ideat, luonnokset, ratkaisut ja tulokset vaiheittain.

Erityistä huomiota kiinnitetään eri suunnittelu- ja työvaiheiden reflektoivaan pohdintaan sekä eri tahojen näkemysten ja päätöksiin johtaneiden mielipiteiden esittelyyn. Tiedonhankinnan ja näkemysten vaikutus kehitystyöhön, suunnitteluun ja päätöksentekoon tuodaan niin ikään esiin.

Käsittelyosassa selostetaan, miten määritelmän edellyttämät tavoitteet tai toiminnot on pyritty saavuttamaan eli miten ongelmat on ratkaistu. Jos tehtävä edellyttää testausta, kuvataan testiympäristö, testit ja testitulokset tarkasti ja havainnollisesti.

Käsittelyosassa pohditaan ja perustellaan tehtyjä ratkaisuja ja valintoja, ei vain todeta niitä. Muotoilualan töissä on hyvin tärkeää tuoda esille ja perustella suunnittelun ja/tai työtehtävän lähtökohdat, ideavaihe, luonnosteluvaiheet, mallinnusvaiheet, konseptivaihe ja mahdollinen prototyyppi. Tärkeä osa tutkimusta on aina se, että tekijä perusteleevalintansa ja etenemistapansa työssä analyyttisesti. Muotoilualan opinnäytetöissä on tärkeää käyttää madollisimman paljon visuaalisia mallinteita ja yleensä kuvamateriaalia työprosessin ja/tai tutkimuksen etenemisen osoittamisessa.

Tutkimus- ja kehitystyö tuottaa tietoa ymmärryksen ja päätöksenteon tueksi. Tutkimus- ja kehittämisongelman tavoitteena on saada ymmärrys ilmiöstä, jotta asiaa voidaan muuttaa ja kehittää. Tutkimusmenetelmien avulla ratkaistaan tutkimusongelmia, jotka ovat suunnittelu- ja/tai työprosessista nousevia. Tutkimusmenetelmät valitaan tutkimus- ja kehittämisongelman perusteella, ja siten itse ongelma on ensin tiedettävä ja tunnettava hyvin. Tutkimusmenetelmän avulla kerätään aineisto, jonka avulla ratkaistaan tutkimus- ja kehittämisongelmat ja -kysymykset. Tutkimusmenetelmän valinta tulee aina perustella ja perustelut ovat tärkeitä myös työn luotettavuuden ja uskottavuuden kannalta.

TULOKSET JA ANALYYSI

Tulosten luettavuuden ja käyttökelpoisuuden sekä työn tavoitteiden saavuttamisen arviointi on tärkeä ja usein myös persoonallisin tutkimuksen osa. Tässä vaiheessa lopputulosta tarkastellaan analyyttisesti ja mahdollisimman monipuolisesti. Tulosten tarkastelun yhteydessä luodaan yleiskatsaus työhön, pohditaan sen ongelmia, tuloksia ja päätelmiä, esitetään tulosten käyttökelpoisuus ja jatkotutkimustarpeet.

LUOTETTAVUUDEN ARVOINTI

Opinnäytetyöhön kirjoitetaan oma lukunsa tutkimuksen luotettavuuden arvioinnista ennen johtopäätöslukua. Luotettavuuden arvioinnissa huomioidaan seuraavat asiat:

1. Lähteiden luotettavuus

2. Tiedon luotettavuus (valideetti ja reliabiliteetti): päättelyn luotettavuus laadullisessa tutkimuksessa ja mittauksen luotettavuus määrällisessä tutkimuksessa

3. Prosessin uskottavuus ja dokumentointi

Tuloksista tehdyt päätelmät osoittavat, mitä tietoa tutkimus tuotti ja mitä asioita kannattaa vielä tutkia ja kehittää enemmän. Myös tämän vuoksi on tärkeää pohtia tehdyn työn luotettavuuttaja siihen vaikuttaneita tekijöitä.

JOHTOPÄÄTÖKSET

Johtopäätöksissä selvitetään, mihin työn alussa esitettyihin ongelmiin ja kysymyksiin on saatu vastaukset. Luonnollisestikin myös ratkaisematta jääneet kohdat selvitetään.

Johtopäätöksiä selvitettäessä tuodaan esiin seuraavat asiat:

• Saavutusten tiivis yhteen vetävä esittely.
• Tuotosten ja tulosten vertailu asetettuihin tavoitteisiin ja kysymyksenasetteluihin.
• Suunnittelussa ja tiedonhankinnassa esiin tulleet ongelmat ja odottamattomat seikat.
• Tulosten ja tuotosten käyttökelpoisuus ja sovellettavuus.
• Tulosten ammatillinen hyödynnettävyys.
• Hankitun tiedon luotettavuus ja yleistettävyys.
• Tekijän näkemyksiä muotoilutyön, luovan työskentelyn, tuotekehityksen tai tutkimustyön jatkamiseksi.
• Johtopäätöksissä tulokset yhdistetään johdannossa ja tietoperustassa esitettyihin taustoihin ja esitetään päätulokset.

Aikamuotona käytetään imperfektiä, kun viitataan tarkoitukseen, hypoteeseihin, toteutukseen ja tuloksiin. Kun pohditaan selityksiä, arvioidaan tulosten seurauksia ja soveltamis- sekä hyödyntämismahdollisuuksia, käytetään aikamuotona preesensiä. Johtopäätöksissä pitäydytään asioiden tunnepitoisesta käsittelystä ja kommentoinnista. Tarvittaessa voidaan käyttää alaotsikoita.

Erittäin tärkeää on, että johtopäätöksissä pohditaan tulosten merkitystä ja sitä, missä määrin ja millä tavalla tulokset vastaavat asetettuihin tutkimusongelmiin. Toisin sanoen johtopäätöksissä annetaan selkeä ja perusteltu vastaus tutkimusasetelmassa esitettyihin tutkimuskysymyksiin.

Saatuja tutkimustuloksia verrataan aikaisempien tutkimusten tuloksiin. Jos työssä on esitetty hypoteeseja eli olettamuksia, todetaan myös, miten tulokset tukivat hypoteeseja. Arvioinnissa ei esitetä enää sellaista tietoa, jota aikaisemmin ei ole tarkasteltu. Johtopäätöksissä esitetyssä vertailussa etsitään eroja ja samankaltaisuuksia, ja pohditaan tuloksiin vaikuttaneita tekijöitä. Lisäksi voidaan arvioida, miten tutkimuksen aineisto, ajankohta tai jotkin muut seikat vaikuttivat tuloksiin.

Opinnäytetyön yhtenä tavoitteena on tuottaa uutta ja käytännöllistä tietoa sekä lisäarvoa työn toimeksiantajalle ja työelämälle. Johtopäätökset osoittavat tekijän kykyä luovaan ja innovatiiviseen tutkimus- ja kehittämistoimintaan sekä kykyä kriittiseen ajatteluun ja teoreettisen tiedon soveltamiseen käytäntöön.

Opinnäytetyö tarjoaa toimeksiantajalle käytännön kehittämisideoita, jotka opiskelijan tulee perustella ja esittää mahdollisimman konkreettisesti. Näiden ehdotusten pohjalta toimeksiantajan tulisi pystyä kehittämään toimintaansa.

POHDINTA

Pohdintaluku on yksi työn tärkeimmistä luvuista, joten siihen on tärkeää panostaa vielä ennen työn luovutusta. Pohdinnassa esitetään ja arvioidaan saatujen tulosten hyödyntämismahdollisuuksia ja uusia tutkimus- ja kehittämisaiheita. Analyyttinen itsearviointi on oleellinen osa opinnäytetyötä. Tässä yhteydessä ei kuitenkaan tuoda esiin työn ulkoisia seikkoja; akateeminen objektiivisuus ja analyyttinen asiatyyli on tärkeää säilyttää myös pohdinnassa. Pohdinnan lopussa esitetään oman oppimisen pohdintasuhteessa asetettuihin tavoitteisiin ja tutkimusprosessiin.

LÄHTEET

Tietolähteet lisäävät tekstin luotettavuutta. Lähteitä lukiessa on tärkeää muistaa lähdekritiikki. Opinnäytetyön lukijan on saatava tekstistin lähdeviitteestä selville, kenen tietoja tai ajatuksia lainataan ja mistä tiedon voi tarkistaa.

Lähdeluettelo tulee laatia kunkin korkeakoulun ohjeistuksen mukaan.

Seuraavia yleisiä ohjeita lähteiden käytöstä on hyvä noudattaa:

• Lähteeksi merkitään ensisijaisesti alkuperäinen tutkimus, artikkeli yms. Siis primaarilähde, ei sekundaarilähdettä, muutoin kuin hyvin perustelluista syistä.
• Tarkat ja ohjeenmukaiset lähdemerkinnät tulee muistaa kirjoitettaessa.
• Uusimmat julkaisut on tärkeää lukea ensin. Niissä viitataan vanhempiin julkaisuihin.
• Lähdetiedoista on hyvä tehdä tarkat lähdeviitemuistiinpanot.
• Hankitun lähdetiedon tulee suodattua kirjoittajan ajattelun läpi ja palvella niitä tarkoituksia, joihin hän tutkimuksessaan tähtää.
• Lähde on aina merkittävä, jos tiedon taustalla sellainen/sellaisia on. Jos tekijä ei merkitse käyttämäänsä lähdettä lähdeviitteeseen ja lähdeluetteloon, hän syyllistyy ajatusvarkauteen!

KUVALUETTELO

Produktiivinen opinnäytetyö tulee dokumentoida kuvallisesti niin, että työstä saadaan selkeä käsitys ilman alkuperäisen produktion näkemistä.

Opinnäytetyön tekijän tulee työprosessinsa aikana huolehtia paitsi riittävän luonnosmateriaalin kokoamisesta, myös prosessia ilmentävästä kuvamateriaalista lopullisine esityskuvineen, valokuvineen ja työpiirroksineen. Kuvallinen osuus on yksi merkittävimmistä arviointiin vaikuttavista tekijöistä muotoilualan opinnäytteissä. Kuvia tullaan mahdollisuuksien mukaan käyttämään osana korkeakoulun markkinointia. Kuvista tulee saada selkeä käsitys kohteesta ja kuvien tulee olla laadullisesti painokelpoisia. Korkeakoulujen ohjeistusta kuvien laadusta tulee noudattaa.

LIITTEET

Liitteiksi laitetaan sellaiset kuvat, jotka eivät ole asian ymmärtämisen kannalta välttämättömiä olla tekstissä. Tällaisia kuvia ovat muun muassa arkkitehtuuripiirustukset ja suurikokoiset esityskuvat. Liitteeksi voidaan laittaa myös muun muassa opinnäytetyön tuloksena syntynyt ohjeisto.

Liitteet sijoitetaan työn loppuun ja ne numeroidaan juoksevasti: Liite 1, Liite 2, Liite 3/1, Liite 3/2, Liite 3/3. Liitesivulla tulee olla myös otsikko. Sisällysluettelon jälkeen tulee liiteluettelo, jossa mainitaan liitteen numero ja otsikko.

YLEISIÄ HUOMIOITA OPINNÄYTETYÖN DOKUMENTOINNISTA

Liian tarkkaa dokumentointia tulee välttää. Sisällysluettelon tulee olla järkevän pituinen suhteessa tekstin kokonaisuuden pituuteen. Esimerkiksi jokaista työvaiheen tai jokaisen suunnittelupalaverin tapahtumaa ei esitetä tekstissä erillisenä pikkutarkkana kokonaisuutenaan, eikä näin ollen myöskään laiteta oman otsikon alle. Otsikoitu osa tekstiä ei voi olla vain yhden kappaleen pituinen tai pelkkä luettelo kuva tai kaavio. Kuvat, luettelot ja kaaviot tulee aina esitellä ja tulkita tekstissä.

Työtä viimeisteltäessä on tärkeää tarkastaa pää- ja alaotsikoiden vastaavuus tekstin sisällön kanssa. Samoin koko työn otsikkoa on hyvä vielä miettiä: Vastaako se työn sisältöä vai tulisiko sitä vielä tarkentaa?

Korkeakoulujen ohjeita opinnäytetyön kirjoittamisesta, lähdeviitteiden ja lähdeluettelon luomisesta sekä dokumentoinnista tulee noudattaa tarkasti.