Uutisankkurin ja tyylikkään pukeutujan Matti Rönkän uuden romaanin päähenkilö on muotoilija! Arkkitehdin koulutuksen saanut kuusikymppinen Jukka, puusepän poika, on menestynyt muotoilija, joka on nähnyt Nokian kiihkeimmät vuodet sisäpiirissä ja yhä päivittäin luonnostelee vihkoonsa uusia teknologiasia ratkaisuja havaitsemiinsa mahdollisuuksiin.
Romaani
Matti Rönkä: Surutalo. Gummerus. 287 s.
En ostanut romaania kaunokirjallisten odotusten vuoksi, vaan halusin lukea, miten Rönkä hahmottelee muotoilijaa päähenkilöksi. Kirjan juoni on kovin tuttu: mies palaa ankaran sotainvalidi-isänsä kuoltua kotiinsa – rintamamiestaloon, jonka isoveli on pantannut konkurssiin menneen yrityksensä taakse. ”Taas yksi mieskirja tähän syksyyn”, saattaisi Helsingin Sanomien kriitikko Suvi Ahola ajatella.
Välillä tarinassa hypätään 70-luvulle lapsuuden muistoihin. Isän jäämistöä selvitetään. Lopussa lähdetään ryyppyreissulle.
Romaanin samaistumiskohdat kuitenkin pitävät mielenkiintoani yllä loppuun saakka: ajankuvaus Retu-kenkineen, veli, tytär, vaimo, sotainvalidi rintamamiestalossaan – isä, perifeerisistä lähtökohdista Helsingin opiskelijaelämään, ja lopulta rilluttelemaan Kuopion korona-ajan yöelämään.
”Lahjakkuus on työtä”, Jukka sanoi Helsingin Sanomien 60-vuotishaastatelussa; hän on siten menestynyt ja tunnettu muotoilija, opettajakin ja usein palkittu. Hän pitää kiinni siitä, että piirtää joka päivä. Ensin hän piirtää pyöreää muotoa, esinettä joka tuntuisi hyvältä kädessä, kapistusta jonka käyttöä ei vielä tiennyt. Sitten hän alkaa hahmotella älylaitetta, johon hän sai idean äskeisellä taksimatkallaan.
Ylisukupolvinen muotoilijuus
Tytärkin on lahjakas piirtäjä, mutta ei arvosta isänsä nykyistä uraa autoteollisuuden palveluksessa. Jukka ei ole taidekasvatusta tuputtanut jälkikasvulleen, mutta pitänyt huolta siitä, että kyniä riitti aina. Tytär, Lumi opiskelee luovaa alaa, mutta kokee opinnoissaan väsähtämistä kilpailuun.
Rönkä onnistuu piirtämään uskottavan muotoilijan, ei aina niin mukavan miehen, epävarmuudesta ponnistavan suorittajan. Veljensä mielestä melkein julkkumulkun. ”Laitat päälle Jokapoika-paidan, mustan lippalakin ja muotoilijan vähän tympääntyneen ilmeen”, neuvoo veli.
Viittauksia muotoilijan työhön on asetettu säännöllisin välein romaania. Jukka tutkii isänsä taitavasti veistämää soutuveneen melan päätä ja miettii kyseisen muodon mahdollisuuksia japanilaisilla markkinoilla. Viittaukset ovat Jukan mielenmaiseman ympäristöä, mutta ongelma ei ole muotoilu, vaan se on toisaalla – Jukan suhteessa isään ja tyttäreen.
Rintamamiestalo on tuttu elementti ”mieskirjoista”, mutta muotoilija päähenkilönä harvinaisempi. Mieleen tulee vain Anja Kaurasen Arabian Lauri, joka on 23-vuotias eksoottinen taidemaailman ihmelapsi.
Muotoilu yleistyy käsitteenä ja puheessa; mitä kaikkea nyt muotoillaankaan! 1980-luvulla muotoilu-sanaa ei vielä tunnettu kuin puhuttaessa teollisesta muotoilusta, eikö ollutkin niin?
Ilkka Kettunen 10.10.2021