Standfording d.schoolin professorit Utley ja Klebahn ovat sitä mieltä, että ideoiden kohdalla enempi on parempi. Ideavirta johtaa laatuun. Luovuus on kaiken liiketoiminnan ”elämän veri”, ei vain luovien alojen kuten mainonta tai muotoilu. Ideat ovat liiketoiminnalle siis välttämättömyys.
Yksilölle ideavuolaus on kilpailuetu.
Kirja-arvio
Jeremy Utley & Perry Klebahn (2022) Ideaflow: the only business metric that matters. 276 s.
Ideavirta (ideaflow) = ideat / aika. Ideavirta on siis se määrä tuoreita ideoita, joita yksilö tai ryhmä pystyy tuottamaan annettuun ongelmaan annetussa ajassa.
Ongelma on jotain, jota et vielä tiedä miten tehdä. Luovuus on ongelmanratkaisun taito. Luovuus on kyky kehittää ideoita sen ensimmäisen päähän pälkähtäneen jälkeenkin. Dilemma piilee siinä, että et voi tietoisesti päättää, että nyt tuotat idean. Vai voitko?
“Creativity is not a gift for a precious few. It’s learned.” (s. xx)
Ideavirta -kirja nökötti kirjahyllyssäni esillä kuukausia, kunnes nyt vihdoin sain sen aloitettua tätä arviota varten. Ja huomasin, että olin jo lukenut kirjan alleviivauskynän kanssa aikaisemmin. Eikä mitään muistijälkeä; onko minulla dementia vai onko kirja mitätön?
Alleviivaukset helpottavat kirjan uudelleenlukemista, toki.
Amerikkalaista hapatusta
Kirja on amerikkalaista kapitalistista hapatusta tietenkin. On hauskaa lukea samaan aikaan saksalaisen sosiologin Tim Seitzin (2019) kirjaa Design Thinking and the New Spirit of Capitalism. Palaan jälkimmäiseen myöhemmin…
Kirjoittajien mukaan luova lähestyminen ongelmanratkaisuun vaatii muutoksen ajattelutavassa. Sen sijaan että tavoittelisit yhtä täydellistä ratkaisua, sinun tulee siirtyä ajattelussasi ja toiminnassasi:
- laadusta määrään
- arvokkaasta epämääräiseen
- täydellisyydestä harjoitteluun
- tehdystä tekemiseen
- omasta perspektiivistä toisen perspektiiviin
- eristyneisyydestä yhteistyöhön
- relevanssin vaatimuksesta satunnaisen syleilyyn
- keskittymisestä ajatusten harhailuun
- järjestyksestä kaaokseen
- asiantuntemuksestasi tuntemattomalle alueelle
- tulokseen keskittymisestä palautteen pakkomielteisyyteen
“Ideas don’t exist somewhere out in the universe for you to catch them. They come from inside your head.” (p. 26)
Luovuuden johtaminen
Kirja on jaettu kahteen osaan: innovaation tuottamiseen ja luovien käytäntöjen parantamiseen organisaatiossa. Ensimmäinen osa käsittelee ideoiden ja innovaatioiden tuottamista ja testaamista. Toinen osa käsittelee organisaation käytäntöjä päätyen ohjeistaviin kysymyksiin luovalle johtajalle:
- mitataanko teillä innovaatioita?
- oletko itse luovan käyttäytymisen malli?
- korostaako strategianne uusien ideoiden tuottamisen välttämättömyyttä?
- luotko ihmisille mahdollisuuksia työskennellä erilaisilla tavoilla ja tutkia ideoita normityön ulkopuolelta?
- lähettääkö osallistuminen epäonnistuneeseen innovaatioprojektiin uran alaspäin vai ylöspäin?
- kääntyvätkö ihmiset puoleesi saadakseen vastauksia? Tehtäväsi on voimaannuttaa ihmiset etsimään vastauksia itse?
Tämä kirja ei jättänyt ensimmäisellä lukukerralla muistijälkeä, koska sisältö on niin kovin tuttua – ainakin muotoilun näkökulmasta katsottuna. Toisekseen minun on joskus vaikea keskittyä lukemaan amerikkalaisten konsulttikirjojen pakollisia käytännön esimerkkien kuvauksia, esimerkiksi miten Pixarin perustaja Ed Catmull luo kokouksiin turvallisen ilmapiirin, jossa osallistujat voivat esittää viimeistelemätöntä ja epätäydellistä työtään kollegoille.
Voiko olla niin, että luova toiminta ja sen johtaminen ovat niin epämääräinen ilmiö, että siitä on vaikea kirjoittaa yhtenäistä ja johdonmukaista normatiivista esitystä. ”Tee näin ja olet luova” -ohjeistus ei ole luovuuden prinsiipin mukainen, jos luovuuden voisi ohjeistaa, se ei tuottaisi kovin luovaa, ehkä.
Tapoja toimia, käytäntöjä, voi tietenkin omaksua ja opetella: miten vältellä prokastinaatiota, lisätä ideoiden määrää ja tehdä tiimin aivoriihisessioista tuottoisampia.
“When it comes to ideas…getting stuck is a natural part of the gestation process. Don’t panic. Experienced creators learn to anticipate, even welcome, getting stuck as a sign they’re at the cusp of a breakthrough.” (p. 228)
Katso kirjailijoiden luento Talks at Google -video (1:01:28)
Lue myös Kevin J. Delaneyn arvio kirjasta.